Yön pimeinä tunteina
kuun pojat
istuvat lumisilla oksillaan
ja laulavat hiljaa siitä
mistä päiväsaikaan ei puhuta
he itkevät hiljaa
sillä he näkevät kaiken
sen mistä ei puhuta
sen mikä laitetaan pimeään piiloon
he tietävät
miten valo ja varjo
sekoittuvat
he näkevät
miten suru
syö ihmistä
ja siksi he hyräilevät
läpi pimeiden öiden
lohduttaakseen
pimeässä
kulkijoita
kuun pojat
istuvat lumisilla oksillaan
ja laulavat hiljaa siitä
mistä päiväsaikaan ei puhuta
he itkevät hiljaa
sillä he näkevät kaiken
sen mistä ei puhuta
sen mikä laitetaan pimeään piiloon
he tietävät
miten valo ja varjo
sekoittuvat
he näkevät
miten suru
syö ihmistä
ja siksi he hyräilevät
läpi pimeiden öiden
lohduttaakseen
pimeässä
kulkijoita
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut