En soisi
sinun vielä
luovuttavan kun
kuitenkin huomenna
taas sarastaa uusi aamu
lumenpehmeänä
puhtaan valkoisena
ja en soisi
sinun vielä
lähtevän
kun kuitenkin
on yhä tavattomasti
tutkimattomia maita
tuhannesti tähtiä katsottavaksi
ihmisyyttä koettavaksi
eikä se aina helppoa ole
ei kaunista eikä
armahtavaa
vaan jos
vielä jaksat
riisua sukat ja kävellä
kasteenkostealla nurmikolla
jos jaksat hengittää syvään ja
nähdä uuden nousevan aamun
voit sinäkin ymmärtää
kaiken salaisen
arvon
Selite:
Soli sellanen verbaalioksennus.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minä sanon verbaalioksennuksiksi sellaisia tunnepurskahduksia, siis että päähän tulee vaikka kaksi sanaa, tai joku maisena ja sitten runo vain tulee ulos niin valtavalla vauhdilla ja jotenkin...no, en minä muista heti tuollaisen jälkeen mitä olen kirjoittanut. Luen vasta myöhemmin sitten. Tähän runoon tosin kirjoitin ihan lopun erikseen, koko muun eilen nimenomaan sellaisena verbaalioksennuksena. Eli, olisin vonut vain lyhyesti sanoa että se ei ole minulle negatiivinen termi. d::
ja hymyilen kuin pöljä
huomiselle
jos ruohikolla hiekkaa
ja kompastun
polvessa nirhauma, vertakin
silti hymyilen
juuri eilen poistettiin särkynyt lasi
huomista varten...