Kerron hiljaa salaisuuden,
kuiskaan,
tyynen järvenselän päälle,
salaisuuden yksinäisen
kipeän, aran
mätänevä puutikku haavassa
märkii
on repäistävä irti
Kuiskaan hiljaa järvenselän päälle:
odotan sinua!
Odotan sinua, odotan sinua
kaikuu järven takaa
arka olen
syyllinen omaan tuskaani
painun maahan,
haistan mäntyjen juuret
puuhun karheaan ei nojata voi
sisälläni yhtä karheaa, kipeää
keuhkoputkeni kaarnaa
painun maahan,
taivas on ylläni sokaisevan kirkas,
rusentava
odotan sinua
Mutta olen liian väsynyt
tulemaan vastaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea, koskettava runo.