Juuret

Runoilija Siimes

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.10.2021
Viimeksi paikalla: 12.6.2024 20:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olen 32-vuotias runoja rakastava, maailmaa sanoin ja kuvin jäsentelevä nainen. Kaivelen runojani pikkuhiljaa pöytälaatikosta päivänvaloon, arasti, mutta avoimesti, tuntuu että on pakko. 
 
Tunnen esiäitieni huolet ja ilot ihollani
painan kämmeneni poskeani vasten.
 
Lapsen kättä pitelevä käsi, työn kovettama,
sormet siirtämässä hiuksia pois silmiltä tähytessään taivaalle.

Mitä tekisin ruuaksi?
Paljonko kello on?
Milloin tummat pilvet väistyvät?
 
Tuijotan mustavalkoista, paksureunaista kuvaa,
sipaisen kapeaa poskea ja voimakasta käsivartta

kaikki menee niin kuin menee, 
kuiskaan, suljen nahantuoksuisen abumin.

Milloin tummat pilvet väistyvät?
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin, koska ne tummat pilvet väistyvät..Runosi kosketti minua erityisen paljon. Historian havinaa, naisen arkea ja huolia sukupolvesta toiseen. 
Kiitos 
Kiitos kommentista! Muistelin ihanaa edesmennyttä isoäitiäni, ja hänen kertomuksiaan äidistään ja isoäidistään, ja tämä syntyi siinä hetkessä..
Tummat pilvet väistyvät tätä runoa lukiessa. 
Kiva kuulla:)
Me olemme osa ketjua, sen ilot ja surut kulkevat kaikuina. Hieno runo, kosketti.
Juuri tuo sukupolvien ketju kiehtoo ajatuksena.. ihmisinä olemme kaikkina aikoina samanlaisia, ja suvun tarinat kulkevat meissä mukana.
Näinhän se on... Monien sukupolvien tuskat, ilotkin tuntuvat siirtyvän meille kuin "ohjelmointeina"... 
Runosi kosketti minu jostain syvältä 🌟
 

Käyttäjän kaikki runot