Elämäni
pirstoutuneena
istun kuin katsojan roolissa
elokuvan
itseäni,
elämäni näytelmää.
Lyöntejä
vasten kasvoja
pettymyksiä
toisensa perään.
Kuinka paljon sydän
jaksaa
valaa toivoa
kun toivottomuus
syö sisintä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niinpä.. mut toisaalta toivoa on aina