Puristavana tunteena
rinnassani
kyyneleinä
jotka virtasivat
kylmälle lattialle.
Siinä minä makasin
kuin lapsi,
sylittä
elämääni pettyneenä.
Katkeruus
viiltoina iholla
kaakeileilla
sydänverta.
Sykkeeni on kiivas
kun kipuani huudan
äänettömin huulin.
Elämätön elämäni
rakkauteni roihu
sammunut hiillos.
Raivo hiipii hiljaa
sieluni huoneisiin
kasvaen
ääneksi huulilleni
suojamuuriksi ympärilleni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvan koskettavasti sykkii,pidän.
ajatuksia, vaikkei nyt niin iloisia, mutta oikeastaan tutunoloista, taitavaa sanailua
Jesss!
Sanon näin kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Kuljetat lukijaa onnistuneesti, ja runon lopun vuoksi sanoin "jesss".
Raivo - kohtuudella tietysti - on erittäin palkitseva tunne, ja auttaa ihmistä pettymyksen kohtaamiseen.
Auttaa jatkamaan, auttaa oppimaan.
Vahvoja tunteita puhuttelevan surullisessa runossasi.