Oravanpyörä

Silloin hätä keksi keinot. 
Kettu söi leivät
ja oli kännissä
kuin käki, mutta
osti silti sian säkissä
ja sanoi selvä pyy. 

Se oli hieno päivä. 
Kukko lauloi käskemättä
ja koira oli haudattuna.

Kissa kiersi
kuumaa puuroa 
ketunhäntä kainalossa 
ja luonto ajoi
tikanpojan puuhun. 

Sai siis olla kukkona tunkiolla, 
lentää kärpäsenä katossa
ja nostaa kissan pöydälle 
keskellä koiranilmaa.

Niin viettivät kissanpäiviä, 
nuo eilisen teeren pojat,
nukkuivat koiranunta, 
veivät pässiä narussa,
astelivat variksensaappaissa
ja olivat pirteitä 
kuin peipponen. 

Lyhyt oli kananlento, 
mutta eipähän mennyt 
lämpö harakoille, 
vaikka oma lehmä 
olikin ojassa. 

Joskus omena
putoaa kauas puusta, 
kauas sinne, 
villakoiran ytimeen.