![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-24116-1702768140.jpg?itok=LGs7tkB2 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva")
Tänä pakkasaamuna
kun lumihiutale yhä koittaa
poskipäitäni kuurata
kuuntelen hetken linnunlaulua, tuota ihmettä jonka
jo luulin kadottaneeni
unohdusten ulapoille,
noille varjojen vainioille
joihin ahdistus
astui arkiaskareissaan,
kuin itsevaltias,
tuo pahanilman lintu.
Näissä tuokioissa
tuoksuu sittenkin valo,
tulevaisuus on
tummanpunainen,
eikä vain vuotavia silmiä
ja ylisuuria sähkölaskuja.
Ehkä sittenkin on toivoa,
ehkä huominen vielä
muuttaa luokseni asumaan,
viettelevän valonsäteen tuoksuna.
Mutta mikä onkaan
elämän tarkoitus,
kenties vain vastuun karkoitus.
Entä tuottaako se murheita,
vaiko vain suunnitelmia
sitkeitä ja urheita.
En minä tiedä,
mutta minä elän
ja helmikuu nousee
taas illalla, tällä kertaa
täytenä.
Helmikuun täysikuu
(c) Oiva Utumaa
kun lumihiutale yhä koittaa
poskipäitäni kuurata
kuuntelen hetken linnunlaulua, tuota ihmettä jonka
jo luulin kadottaneeni
unohdusten ulapoille,
noille varjojen vainioille
joihin ahdistus
astui arkiaskareissaan,
kuin itsevaltias,
tuo pahanilman lintu.
Näissä tuokioissa
tuoksuu sittenkin valo,
tulevaisuus on
tummanpunainen,
eikä vain vuotavia silmiä
ja ylisuuria sähkölaskuja.
Ehkä sittenkin on toivoa,
ehkä huominen vielä
muuttaa luokseni asumaan,
viettelevän valonsäteen tuoksuna.
Mutta mikä onkaan
elämän tarkoitus,
kenties vain vastuun karkoitus.
Entä tuottaako se murheita,
vaiko vain suunnitelmia
sitkeitä ja urheita.
En minä tiedä,
mutta minä elän
ja helmikuu nousee
taas illalla, tällä kertaa
täytenä.
Helmikuun täysikuu
(c) Oiva Utumaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut