En ole saanut ihailua
aikaan pitkÀÀn, katseita,
niitÀ kauniita, sanoja pieniÀ
ja hetkiÀ kauniita.
Olenko vain itsestÀÀnselvyys,
samantekevÀÀ,
muisto, kukka,
joka eilen vielÀ
suloisuuttaan sÀteili
ja hehkuaan loisti,
kukka,
jota maailma palvoi.
Enkö kelpaa enÀÀ,
etkö rakasta minua enÀÀ!!!
Myös minulla
on niitÀ tarpeita
kauniin naisen,
niitÀ pieniÀ,
jotka joskus
korvaan kuiskivat
arjen keskellÀ,
pyykkivuoren sylissÀ,
elÀmÀn suolasta
sÀvelin keski-ikÀisin.
Olenko vain muisto,
samantekevÀÀ, hahmo
jota et edes huomaa,
soitin orkesterissa,
se epÀvireinen,
se joka korville kuuroille soi.
Etkö halua minua enÀÀ!!!
Olenko vain tuo kukka,
joka eilen pois kuihtui
ja muistoksi vaihtui,
vaiko kukka se,
jolla edelleen,
on niitÀ naisen kauniin,
kauniin naisen tarpeita.
aikaan pitkÀÀn, katseita,
niitÀ kauniita, sanoja pieniÀ
ja hetkiÀ kauniita.
Olenko vain itsestÀÀnselvyys,
samantekevÀÀ,
muisto, kukka,
joka eilen vielÀ
suloisuuttaan sÀteili
ja hehkuaan loisti,
kukka,
jota maailma palvoi.
Enkö kelpaa enÀÀ,
etkö rakasta minua enÀÀ!!!
Myös minulla
on niitÀ tarpeita
kauniin naisen,
niitÀ pieniÀ,
jotka joskus
korvaan kuiskivat
arjen keskellÀ,
pyykkivuoren sylissÀ,
elÀmÀn suolasta
sÀvelin keski-ikÀisin.
Olenko vain muisto,
samantekevÀÀ, hahmo
jota et edes huomaa,
soitin orkesterissa,
se epÀvireinen,
se joka korville kuuroille soi.
Etkö halua minua enÀÀ!!!
Olenko vain tuo kukka,
joka eilen pois kuihtui
ja muistoksi vaihtui,
vaiko kukka se,
jolla edelleen,
on niitÀ naisen kauniin,
kauniin naisen tarpeita.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut