En ole saanut ihailua
aikaan pitkään, katseita,
niitä kauniita, sanoja pieniä
ja hetkiä kauniita.
Olenko vain itsestäänselvyys,
samantekevää,
muisto, kukka,
joka eilen vielä
suloisuuttaan säteili
ja hehkuaan loisti,
kukka,
jota maailma palvoi.
Enkö kelpaa enää,
etkö rakasta minua enää!!!
Myös minulla
on niitä tarpeita
kauniin naisen,
niitä pieniä,
jotka joskus
korvaan kuiskivat
arjen keskellä,
pyykkivuoren sylissä,
elämän suolasta
sävelin keski-ikäisin.
Olenko vain muisto,
samantekevää, hahmo
jota et edes huomaa,
soitin orkesterissa,
se epävireinen,
se joka korville kuuroille soi.
Etkö halua minua enää!!!
Olenko vain tuo kukka,
joka eilen pois kuihtui
ja muistoksi vaihtui,
vaiko kukka se,
jolla edelleen,
on niitä naisen kauniin,
kauniin naisen tarpeita.
aikaan pitkään, katseita,
niitä kauniita, sanoja pieniä
ja hetkiä kauniita.
Olenko vain itsestäänselvyys,
samantekevää,
muisto, kukka,
joka eilen vielä
suloisuuttaan säteili
ja hehkuaan loisti,
kukka,
jota maailma palvoi.
Enkö kelpaa enää,
etkö rakasta minua enää!!!
Myös minulla
on niitä tarpeita
kauniin naisen,
niitä pieniä,
jotka joskus
korvaan kuiskivat
arjen keskellä,
pyykkivuoren sylissä,
elämän suolasta
sävelin keski-ikäisin.
Olenko vain muisto,
samantekevää, hahmo
jota et edes huomaa,
soitin orkesterissa,
se epävireinen,
se joka korville kuuroille soi.
Etkö halua minua enää!!!
Olenko vain tuo kukka,
joka eilen pois kuihtui
ja muistoksi vaihtui,
vaiko kukka se,
jolla edelleen,
on niitä naisen kauniin,
kauniin naisen tarpeita.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut