Viimeinen kirje

Anna anteeksi se tuska, minkä tuotin.
Koko elämäni ajan sinuun luotin 
niin kuin kallioon kestävään,
muttei surua estävään.

Kun aurinko paistoi, oli mieleni harmaa.
Olin liian ulkopuolinen.
Se ainakin oli varmaa.

Ja juuri siksi tahdoin kotiini ikuiseen.
En tiennyt enää, mitä maan päällä teen.

Ja juuri siksi, että rakastin liian syvästi,
oli pakko sanoa tälle maailmalle hyvästi-
en kestänyt kaipausta, yksinäisyyttä.
Toivoin maistavani Herran hyvyyttä.

Mutta entä jos sittenkin helvettiin menin? 
Pyhää Henkeä pilkaten ehkä etenin.

Ja nyt tämän jäähyväiskirjeen kirjoittamisen lopetin.
"Sisäistä helvettiä voi oppia sietämään", itselleni opetin.
Ja jatkoin sittenkin elämää.