Pieni kylä herää eloon
sen kapeita kujia hallitsee kuumuus
torin ylitse raahustaa kulkukauppias
kun tuska tuivertaa itseensä pysähtyneessä
kuka liikkumatonta kaipaa
onko hänen taskunsa täynnä rahaa ja hikeä
kuulen elämän kuihtuvan pois
lailla savimaljakoissa halkeilevien muovikukkien
auringon ratsastaessa tulikärryillään taivaalla
valaisten satamassa opaalin värisen meren sylissä lepäävät alukset
istun ja kirjoitan
yksinäisessä kulmapöydässäni
kissamaisen äänettömästi liikkuva tarjoilijatar tuo lisää kahvia
silmänräpyksellisen ajan näen hänen silmissään välähdyksen tunnetta,
mikä saa vereni leiskumaan kuin revontulet yötaivaalla,
ja sitten hän on jo poissa.
Hetkien jatkaessa loputonta ohitse lipumistaan
2023 ©
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit