Kun katson eteenpäin, näen veden pinnan.
Veden pinnan päässä näen mökkirannan.
Rannalla on pienenpieni talo.
Talon ikkunasta näkyy kynttilän valo.
Kynttilän valossa leikkii pikkuinen lapsi, joka samalla kuuntelee tarkkahasti.
Äiti pienokaiselleen laulaa laulua enkeleistä, jotka päästävät ihmiset pois elämän kahleista, lopulliseen vapauteen.
Laulun loputtua huomaa äiti lapsen nukahtaneen.
Hän kantaa lapsen pieneen sänkyyn, ja antaa pienen suukon lapsen otsaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunotar runoksi. Ei yritä olla hienompi kuin on. Keveää, kuin vesiväreillä maalattua tunnelmaa ja lämpöä huokuva, tykkään.=)
Ajatuksen tasolla nätti, mutten tästä nyt kuitenkaan hirveästi irti saanut. Ja tuota lapsi sanaa lopussa toistettiin vähän liikaa.
Herkistävä ja Suloinen.
Pidin hyvin Paljon.