Aamuun harmaan utuiseen,
Hän pyrkii jatkamaan nyt kulkuaan
Vaan hetkessä katoaa
Nousten hän selkään hevosen,
Kalman harmaan valkoiseen
Kotiin vihdoin se kuljettaa
Kotiin vihdoin se kuljettaa
Se tuntee mielen väsyneen, kulkijamme uupuneen
Opastaa kulkemaan, yli synkän virran kuljettaa
Läpi unten haavemaiden
Toiveiden unohdettujen
Kohti rantaa kaukaista
Jossa vielä kerran tavataan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kerran tavataan
rakkaat sekä läheiset
runon tunnelma kohoaa
loppuaan kohden