Kiehua voin, sen pinnalla nään, vaan en siitä eroon haluakkaan.
Kuin kaste metsän kastaa, mieleni sun aatoksias raastaa. Voih, kumoa vaikutus sen, tahi jälkeni on ikuinen.
Kuristetulta silmistään valo himmuu, kuin iltatähdet aamuruskon ennakoi,
kääntää pääsi vielä voit, ettei näky sua rusikoi
Keltainen tuo väri hajun imelän ja niin makean, moni vain unohtaa sen kovin tappavan, ota mieluummin myrkky vihreä tuo, saat itse päättää päiväs suruisat nuo.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit