Sydänjuureni ankkuroituivat yllättäen pohjaan
Hetkeä aiemmin rakkauden purjelaivassa
myrskyaallot nousivat kannelle
Huusin intohimon pyörteisissä tuulissa
Eikö kukaan enää ohjaa??
Saapui valoisanvihreä kauneuden tyyneys
Ääretön auringon kimmeltävä voima
Haihtui mielestäni haaksirikkoisten rannat
täynnä mustaa hiekkaa, karua
Vihdoin vierelläsi valtamerten syvimmät haudat
ovat enää pelkkää harhaisten tarua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut