Mistä voisin kirjeeni aloittaa
Tämä kohtalon pelailu järkeäni sekoittaa
Ajattelen sinua solkenaan
Ei sädekehääsi himmennä varjotkaan
Kauneutesi kiskoo sinua manalaan
jossa ikuista huomiota luvataan
En voi sinua yksin pelastaa
Et ehkä sädekehääsi tahdokaan kiillottaa
Olet minulle kuin riipus rinnalla
jota yötä vasten suudellaan
Saat lempeyteni kukkimaan
mieleni tunneittain muuttumaan
pitelemään raskasta peiliäsi
yöhön mentyäsi mielettömästi suuttumaan
Odotan lupaa jollakin tavoin rakastaa
Haluaisin siitä palavasti kirjoittaa
—pysyttelen vaiti—
Pysähdyn aina viimeisen oven taa
Pelkään sinut ikuisesti kadottaa
Iltaisin kun käyn yksin nukkumaan
ikävöin äänesi pehmeää tunnelmaa
Ehkä kaipaukseni sinut
haaveiden siivin tavoittaa
Siihen saakka kestän ja valvon kun
sydämeni kipeästi
moukaroi muurejaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno
Sivut