Syöpä

Ironian hymy kasvoillaan,
surun kyyneleet poskillaan,
tuskaisa taakka harteillaan.
Ei toista enkelimästä häntä - kaltaistaan.

Merta tuijottaa -
mietteissään -
tuntematonta odottaa
ikkunansa takana -
aivan hiljaa..
varjo seuranaan

Pystyisikö hän enempään?
Voimansa keräämään?
Siihen usko hän itsekkään

Pystyisipä tuon kuun lailla lentämään,
näissä tummissa öissä - yksinään.
Vielä kerran tässä hänen elämässään.

On ollut matkansa mutkikasta ja kapeaa,
onnellista - vähemmän katkeraa,
rikkaiden kadehtimaa.

Nyt on kuitenkin tullut tiensä päähän,
painajaismaisen rajan tälle puolen - hämärän.
Kohtalonsa päättämän.

Kirottu sairaus,
halveksittava onni,
toivoton tuomio

Syöpä.