Turhautuneet tunnit
lyövät silmille
piestyn kulkukoiran tavoin
vetäydyn
häntä koipien välissä
siirrän ajatukseni turhuuteen
väkivaltaan, urheiluun
tietoyhteiskunnan kaaokseen
kylvän yksinäisyyteni vereslihaan
ja hukutan kyyneleeni
hartsiseen vihaan
jonka nielen kuin huorat
olen ikävä mies.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Uskomaton tunnelma runossasi, vau.
"Ikävä mies" Tykästyin tähän.
Hyvin ikävä mies :)
Tätä lukiessani tuli mieleeni kuva jossa turhautumisen hetkinä runoilijan mieli ikäänkuin laskeutuu kehon tasolle ja se saa hänet entistäkin turhautuneemmaksi, surulliseksikin.
Lohduton ja itseään ruoskiva on tunnelma runossasi! Rehellisesti olet tunteesi runoksi pukenut, mutta älä ole niin kriittinen itseäsi kohtaan!
Karu runo, karut fiilikset. Tuo 3. säkeistö oikein hyvä, siitä nousee tietokoneyhteiskunnan kaaos vähän yllättäen esille, ainakin ak. lukijalle. Ihan hyvä ajatuksen kiinnekohta kyllä, mutta jotenkin se tuntui hieman etäiseltä väkivallan, urheilun ja raavaan, ikävän miehen kanssa. Kokonaisuus hyvä, tarpeeksi karut sanavalinnat, että ne palvelevat runosi otsikkoa oikein hyvin. Hjuva.
Kovaa tekstiä pukkaa mutta hienoa sellaista. Tässä on jotain sellaista "äijä" voimaa!
Turhautuneisuutta elämään ja sen kulkuun...menetettyjä tunteja. Kaiken seurauksena yksinäisyys?
Hyvin vahva ja upea runo aiheesta.
*etkä ole* ihastutat minuakin;)
Kirveellä veistetty mies :) Eikä tahtois olla ikävä sitten mistään hinnasta...Niin.