Kuuletko kiven
vanhan
kaskun kerrontaa
ajan maalaamaa
kuin
taian kaunistamaa
ei niissä vilku
kaupungin valot
vaan rauhaisat
ovat metsät
ja sammaleiset salot
Ei hektisesti huuda
ruuhkaiset kadut
vaan villeinä tuulessa
taipuvat keväiset koivut, pajut.
unenomaista
pitää vain kuunnella
tuota äänetöntä kuiskausta
kiven kertomaa
kaunista.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*kuuntelee vanhojen kivien viisautta joka runostasi kaikuu*
Upean soljuva teksti, kulkee ihanan rauhallisesti loppuunsa. Pienistä asioista nauttiminen, niiden huomaaminen -harjoittelen vasta. Kiitos tästä muistutuksesta.
niin kaupunginvalojen puuttumienen saa huomaamaan sen kaiken muun oleellisemman aidon ja aistillisesti koskettavemman, hieno runosi
Aivan järjettömän kaunis, seesteinen tunnelma on tässä runossa. Jotenkin loputon.
Tarunomaista kerrontaa.
Luonnon hiljaisuuden mystisyys on todellinen luontaistuote stressin torjumiseen. Valitettavasti nykyään niin harvoin käytetty keino.