Mummunaoleminen

Runoilija SohviKatariina

nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 28.3.2018
Viimeksi paikalla: 25.12.2018 14:07

Asuinpaikka: Turenki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
kannan perintönä
kahden suvun mahdollisuuksia vikoihin

katseilta piilotettavia kehonkohtia
kuluneita niveliä
kolesterolin kovettamia suonia
sydän kuin syksyinen saari

häpeän läpi nöyrryn
komean fysioterapeutin käsittelyyn
lääkärin kliiniseen arvioon
yksilölliseksi kokoelmaksi diagnooseja

mutta mummunaoleminen
sydämen syksyistä värikylpyä
alituista liikuttumista omista ajatuksista
siekailematonta iloa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Eläman koitaksia ja sen iloja, pidän
Kiitos!
sukuviat eivät välttämättä näy, on taipumusta, vaipumusta
ja kohtuullista osaamista, runosi ruotii elämän hintaa, sisäistä muutosta, jota ei yleensä halua julkiseksi, miksi ei nauru maita. miksiet nopeammaksi askeltasi laita, vaan tuo kokemusten tuoma herkkyys, se on vaikeasti peiteltävä, yhä useammin käy elämä ympärillä kivuksi, ympäristön tapahtumien tai sanojen reaktiona sielusta, minkäs teet, niin makeita ovat menneet veet, vaan hetki rakkauden, ilon sydämen sitä ei edes laimentaa halua, niin luonto antava kaunista kalua
 
Kiitos, on se, että aina ei nauru maita ja toisinaan ei ilosta itkemättä saata olla.
Mukavaa on pappanakin papatella ja lastenlapsia kiikutella.
Tervehdys täältä sinne!
Vaivoista huolimatta sydämen lämpöä ja mielen iloa on runossasi.
Isovanhemmuus on ihana ja rakas asia.
Syvä viisauden ja näkemisen ääni :)
E#i ole pappana oleminenkaan ihan hullua hommaa.
 

Käyttäjän kaikki runot