omaishoitajan arkea

Tunnen syvää kiitollisuutta, että olen saanut olla omaishoitajana mun rakkaalle miehelleni.

Kuulen häneltä joka päivä siitä, kuinka hän rakastaa mua.

ja siitä kuinka hän ei jaksaisi elää ilman mua. Olen antanut hänen elämään valoa, iloa, voimia.   

RAKKAUTTA, toivoa, jaksamista, piristystä, sisältöä. Huolehtimalla ja hoitamalla paremmin kun hyvin. Ja enemmänkin kun olis tarve.
Ja paremmin kun kukaan muu hoitais.
Ja pitämällä huolta kaikesta, ennen kaikkea rakastamalla.

Ja meillä on monien monien monien vastoinkäymisten jälkeen ja niistä huolimatta säilynyt rakkaus ja huumori. Aina kun saa herätä rakkaan vierestä, sen jälkeen kun on ollut vähällä menettää toisen kokonaan.
Milloin syy on ollut keuhkokuume, milloin korona. milloin joku leikkaus tai joku muu vaiva tai sairaus. niitähän tähän melkein kahteen vuoteen on mahtunut enemmän kun tarpeeksi.

Mutta se mikä ei ole loppunut on on rakkaus. ja anteeksi anto. 

Kaikesta huolimatta rakkaus kestää kaiken. Rakkaus joka on niin kokonaisvaltaista. Kyllä murheet unohtuu aina viimeistään silloin kun saa rakkaan taas kainaloon. Jos on ollut sairaalassa. Ja aina hän osaa osoittaa rakkauttaan. Älyttömän ihanilla ja koskettavilla lahjoilla.

koruilla ja ihanilla teksteillä niissä. Missä välittyy rakkaus. ja kiitollisuus siitä, että olen hänen elämässään.

Ja jaksan kärsivällisesti hoitaa joka päivä, vaikka välillä kaikkea on ihan liikaa ja joutuu tekemään ylimääräistä työtä. Mutta voinnin mukaan mennään aina ja vaikeat päivät ja hetket mennään läpi yhdessä. joskus se on vuosi joskus puoli. ja joskus muutama kuukausi. joskus - viikko. joskus -päivä. 
mutta hyvinä hetkinä nautitaan. Nyt on toivuttu kaikesta mitä sairauksia on mahtunut tähänkin pelkkään syksyyn. neljä eri sairautta. ja vielä yksi päivystys keikka. kaikki on nyt muuten yleisvoinnin kannalta niin paljon paremmin.


on ohi hetkeksi kaikki se että ihan koko ajan pitäisi olla valppaana milloin tarvisi reagoida ja auttaa ja syöttää ja juottaa ja turhautua ja itkemään yhdessä kun taaskaan ei pysty pelaamaan, taaskaan ei pysty tekemään mitään. kun olo on niin hirveä..


ja se on vaatinut ylimääräisiä voimia jostain.


vieläkään ei taxi tilanteen takia päästä mihinkään. vaikka voinnin suhteen muuten näyttää jo vihreätä valoa. onhan tässä mennyt jo kohta kaks vuotta tätä omaishoitajuutta joka on vaatinut paljon. mutta myös antanut paljon.

koko ajan vaan antaa enemmän tuo uusia yllätyksiä yhteiselämään.. Mitä se voikaan parhaimmillaan olla. mutta sillä  ei ole merkitystä kun tiedän että olen miehen omien sanojen mukaan maailman paras vaimo ja omaishoitaja mitä maa päällään kantaa.

koska rakkaudestahan tätä työtä tehdään. ja rakkaus saa toimimaan toista kunnioittavasti. Eikä arvostelemalla ja moittimalla. Semmoinen ei johda mihinkään. EI viha ei katkeruus. 

meitä kehutaan aina symppikseksi ja ihanaksi pariksi. Ja kaikista vaikeista asioista selviämisen mestareiksi yhdessä. Vaikka paljon kannetaan kipua ja surua mitä ei moni näe eikä tiedä. vain me kaksi tiedetään meidän elämä. ei kukaan muu joka ei elä tätä arkea.

positiivinen asenne, huumori ja rakkaus ja usko kantaa. kaiken yli.

meidän koti on meidän koti. se on meidän muistoja ja kuvia ja toisista muistuttavia asioita. 
miehelläni on kaikki Opel tuotteet. koska olen ne hommannut, kun Opelista tykkää
ja oman autonkin kuva kellon muodossa.
ja mulla on kaulassa koru joka tuli piristykseksi vaikeiden aikojen jälkeen. ikään kuin kiitokseksi hyvästä työstä ja siitä että kyllä me pärjätään aina yhdessä koska Rakkaus<3 <3 <3