atrain elämän varjon
kasvoilla näissä lehdissä olen nähnyt
kuinka tuuli tarttuu pihkaisiin hiuksiisi
kuinka syksy laskee sälekaihtimet
eksyneen keijun puutarhaan
tunteeksi taotuksi tulisuudelmaksi
täälä ennen ajatusta, koskaan
lakastuneita askeleita laskevia
kissanaamiaiset pukunsa loistossa
peiliä enemmän odottavia
niitä samoja heijastuksia verhotussa temppelissä
rajaton klementtipuu hedelmätön versoava
kämmenet rinnalla, näkemättä rukoileva
sabluunansa pyydystäjä
sokeasta illasta
uniavaruuden kammiovärinästä aina alkavaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi