Sabluunansa pyydystäjä

atrain elämän varjon
kasvoilla näissä lehdissä olen nähnyt
kuinka tuuli tarttuu pihkaisiin hiuksiisi

kuinka syksy laskee sälekaihtimet
eksyneen keijun puutarhaan
tunteeksi taotuksi tulisuudelmaksi

täälä ennen ajatusta, koskaan
lakastuneita askeleita laskevia
kissanaamiaiset pukunsa loistossa
peiliä enemmän odottavia

niitä samoja heijastuksia verhotussa temppelissä
rajaton klementtipuu hedelmätön versoava

kämmenet rinnalla, näkemättä rukoileva
sabluunansa pyydystäjä
sokeasta illasta
uniavaruuden kammiovärinästä aina alkavaa