Maailma on kuolemanhiljainen. Seison yksin tähtitaivaan alla.
Yö on kylmä ja taivas pimeä, mutta tähdet loistavat kirkkaina. Olen eri radiotaajuudella kuin muut ihmiset.
En kuule maailman kohinaa, se on jossain mieleni ulkopuolella.
On vain minä ja yön pimeys, joka kietoo minut lohduttavaan syleilyynsä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luin runojasi.
Tähän annan puumerkkini, sillä tämä tunnelataus, joka tästä henkii on minullekin tuttua.
Vaikuttavaa tekstiä Sinulla. Kiitos.
Sivut