Sinä lähdit ja minä jäin itkemään yksin kylmälle lattialle,
yksin tuhkattujen muistojemme keskelle.
En tiedä, kuinka kauan aikaa kului, ennen kuin nousin, pyyhin
kyyneleeni ja yritin jatkaa elämääni.
Ilman sinua, joka olit minulle yhtä kuin elämä.
Osa minusta kuoli sinun lähtösi mukana ja tiedän, ettei
tuo osa voi koskaan herätä kuolleista.
Kaipaan sinua edelleen, joka ikinen päivä.
Eikä sydämeni lakkaa kaipaamasta tässä elämässä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elämä on palapeli.
sinusta on viety pala, hän vei sen, piruuttaan
mokoma. et saa sitä valmiiksi, voit yrittää
kuin 5000 palan palapeli,
kaikki taivasta.
kaunis ja surullinen runo siitä tunteesta, mikä tuntuu niiin lohduttomalta kun osuu kohdalle. mutta jotenkin siitä vain noustaan, ehkä entistä vahvempana.
Kaunis runo, kertoo hienosti menetyksestä.
Pystyn samaistumaan.
Surullinen runo. Rakkauden loppuminen todella koskee. Voimia sinulle!
Sivut