Yllättäen ja pääedellä
olen vesiputouksia ja
kiljahtelevia nuoria naisia,
532 huokausta;
koko maailma.
Olen sisuskaluja myöten
cocktailkirsikoita sokeriliemessä,
muinaista alkuenergiaa
rakoilevan lasikuvun alla.
Olen minä ennenkin
ollut täynnä purkkapalloja,
ja oppinut rakastamaan
lähtöruudun kautta
äänetön Edward Munch
pääni sisällä.
Jokin on toisin.
Sinä olet auringonlaskussa
välkehtivä kangastus,
vuosikymmenten aavistus
täynnä iätöntä huumaa,
melodista rokkenrollia,
sukupuolia
isoilla alkukirjaimilla.
aika kulkee omia ratojaan
Kuljin pois pimeästä kuin
kauris ikuisuuden metsästä,
enkä saa enää
sateenkaaria katoamaan –
Tule,
välkehditään
auringonnousuun.
olen vesiputouksia ja
kiljahtelevia nuoria naisia,
532 huokausta;
koko maailma.
Olen sisuskaluja myöten
cocktailkirsikoita sokeriliemessä,
muinaista alkuenergiaa
rakoilevan lasikuvun alla.
Olen minä ennenkin
ollut täynnä purkkapalloja,
ja oppinut rakastamaan
lähtöruudun kautta
äänetön Edward Munch
pääni sisällä.
Jokin on toisin.
Sinä olet auringonlaskussa
välkehtivä kangastus,
vuosikymmenten aavistus
täynnä iätöntä huumaa,
melodista rokkenrollia,
sukupuolia
isoilla alkukirjaimilla.
aika kulkee omia ratojaan
Kuljin pois pimeästä kuin
kauris ikuisuuden metsästä,
enkä saa enää
sateenkaaria katoamaan –
Tule,
välkehditään
auringonnousuun.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
