Sinä seisot edessäni.
Sinä juttelet minulle.
En kuule sanojasi,
vaikka kuuntelen.
Puhut taas paljon, pitkään, isolla äänellä.
Tekisi mieli sulkea silmät.
Se on helpompaa, kuin avata ne.
Laittasin vaan ne nopeasti kiinni, ja antaisin mennä.
Hetkeksi huitelisin mukavimpiin maisemiin.
Hetkeksi omalle mukavuusalueelle.
Huomenna ainakin, monta kertaa...: )
Sinä juttelet minulle.
En kuule sanojasi,
vaikka kuuntelen.
Puhut taas paljon, pitkään, isolla äänellä.
Tekisi mieli sulkea silmät.
Se on helpompaa, kuin avata ne.
Laittasin vaan ne nopeasti kiinni, ja antaisin mennä.
Hetkeksi huitelisin mukavimpiin maisemiin.
Hetkeksi omalle mukavuusalueelle.
Huomenna ainakin, monta kertaa...: )
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus ei vaan ei haluaisi nähdä,kuulla ... olla vain ns.omalla alueella.
ei pönötä eikä tärkeyttään pönötä
tarkoin tunteella oivaltaa
elämä on suurta pintaporinaa
- silti sosiaalisuus on rikkautemme kauhoja
yksinäisyys on kuin puhuisi puille suu täynnä jauhoja