Se kumpusi uskosta,
Sen piti päättyä toivoon.
Talvi voiman vahvisti,
kevät kuitenkin vei mennessään uhon, sulattaen sen kevätpuron vietäväksi.
Kesä lohdutti, kannatteli horjuvaa.
Syksy sateellaan sinetöi.
Murheinen talvi tainnutti.
Kevät otti jalkoihin jääneen.
Vesi hukutti uskon ja toivon menettäen.
Tähtien takana, vailla huolen häivää.
Rakkaudella rauhaa Sinulle toivotan.
Katselen taivaalle ja minä hymyilen Sinulle.
Selite:
Menetin veljeni, kaksisuuntainen mieliala....tekstissä veljen viimeinen vuosi...me läheiset uskottiin, että selviytyisi jälleen, mutta nyt ei enää jaksanutkaan...Se on niin raju sairaus, ei kai voi vaatia vuosikymmeniä jaksaa meidän muiden vuoksi. Hän on edelleen mun veli :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
läheisin ajatuksin runosi avaa
hetkien muistoja, kipeyden tuntoja