Curious, Unconventional and Imaginative

1.

Joskus kauan sitten tunsin erittäin ihmeellisen ihmisen.

Tarkemmin sanottuna, en koskaan tuntenut, ainoastaan rakastin. 

Enemmän kuin ketään muuta koskaan ikinä missään. 

2.

Istun johtoryhmän edessä ja kerroin kuinka paljon sijoitetun pääoman tuottoaste tulee olemaan seuraavassa projektissa. 

Mittatilauspuku. 

Tuoksua. 

Lukemattomia tunteja valmistautumista, valmentautumista sekä A-B testausta. 

Numeroita, skenaarioita, sosiaalisia pelejä. 

3.

Katson toimitusjohtajaa suoraan silmiin ja keskustelen asiallisesti numeroiden kielillä. 

Paineistetussa tilanteessa, tiukkojen kysymysten keskellä, 

tekisi mieli kannustaa johtoa uskaltamaan kurkata numeroiden maailmasta tarinoiden maailmaan. 

Numerot toki tuovat ruokaa, mutta tarinat elämää. 

Numeroilla johtavilla on vain vähän keinoja käytettävissään, tarinaa johtavilla kaikki. 

Tahtosin repiä itseni alastomaksi, hyppiä tasajalkaa ja huutaa:

”Se kirjoittaa mulle ihmeellisesti. 

Kuuluu samaan intiaaniheimoon. 

Heihin jotka näkevät maailman ja kuulevat sen tanssiin kutsun. 

Täynnä ajatuksia. 

Piilotettua surua. 

Elohopeaa ja oivalluksia. 

Laivalasteittain Jyväskyläläisiä kastematoja. 

Kuolleita kaktuksia. 

Sinisiä makuupusseja. 

Unelmia ja yöllistä hulluutta. 

Kuljetan kangaskassissani eilisiä sankareita ja tulevaisuuden unelmia. 

Pulloissa värejä:

Liejua, mustikkaa, vaahteraa. 

Iltaisin, ennen kun kuu nousee taivaalle ja tähdet omistavat puolikkaan universumin: 

Kylven tähtisädetikkujen kanssa 

ja

puhdistan viattomien lapsien valkoista lihaa mustien kynsieni alta. 

Sillä tänään, päässäni asuvat kaikki maailman perkeleet.”

4.

Hyväksyviä katseita.  

Taputuksia. 

Palkannkorotus. 

Osakkuus. 

Ja mun pää huutaa:

Soita mulle. 

Mulla on sua niin kova ikävä. 

Aina ja kokoajan. 

Paetaan aikuisuutta hömpötyksiin ja karamellin värisiin vesiputouksiin