Katson ravintolan vessan huuruiseen peiliin,
takasin katsoo sysi mustat silmät
ja tukka kuin harakan pesä.
Utuisin silmin koetan löytää itsestäni
menetetyn nuoruuden,
jota ei saa takasin
edes mineraali meikkipuutereilla
ja tulipunaisella huulipunalla.
Aika on jättänyt jälkensä.
Sivelen kasvojani,
jäljet ei katoa.
Vyötärö kadonnut
kuin huomaamatta.
Missä vaiheessa senkin kadotin?
Epätoivoista yritystä saada se takaisin
vaikeaa ja niin kuluttavaa.
Harakan pesä tukka, suru silmä
vinkkaa itselleen silmää.
Katsellaan sanon hiljaa, ja
poistun takaisin hämyiseen
ravintolaan.
tiskijukka soittaa
tutun biisin ”levoton Tuhkimo”
-kuin minulle tehty..
elämä jatkuu.
yksinkin..
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
