Hetki ennen...

Olen tavallinen kadun tallaaja, mutta joskus runosuoni pulppuaa. Tällainen saitti on silloin hieno juttu - täällä kohtaavat runo ja sen tuttu - syntyy niistä mausteikas huttu.
Runo on kuin pieni joki; se virtaa joka säällä - jäätyy ja sulaa, pukee ja riisuu - valkeaa sillä on talvella päällä - vaan ei liukastu runohelmi jäällä - miten voisikaan - oman kantensa päällä.
Runo on myös hyvä ystävä, joka kuuntelee ja lohduttaakin - antaa voimia ja kannustaa.
Vaikka välillä tekee hyvää fiilistellä, niin pilkettä silmäkulmaan kaikille! Pilke - se hiljaisten hetkien tilke - arkisten asioiden sidosaine - on ehkä runoakin parempi elämänlanka - lasit eheinä pitelevä sanka. :)

...koska kauneimmat ajatukset ovat useimmiten
vain haaveita, hetken harhaa tai keksittyä satua...