Pihkakyynel

Herkkä, koskettava on runosi.

Voimakas kielikuva runossasi on, antautunut ja luopunut.

tukea huutava teksti. kritiikkiä kuitenkin irrottaisin tuolle viimeiselle lauseelle. se on tietty lyyrisesti toimiva, mutta muuten mielestäni vähän epäsopiva tuohon kohtaan. alku kuitenkin toimii ja kertoo omaa tarinaansa, sille tähdet. ja kokonaisuus pistää miettimään.

Hyvin tarttuva on runon pihkakyynel.
Empatia kasvaa sanojen myötä, ja valuva on lukijankin olo.
Minusta niin kuvaava runo, jos tunnistaa elämänsä matkoilta samoja tunteita.

Runosi alusta tulee mieleeni joku laulun sävel, mutten osaa sitä tunnistaa.

Ystävyys on tukemista, samoin rakkaus
yhdessäolo luo voimaa.
Hienoa runoilua.

ja tän mä vain taata...etpä.
vaan pitäähän se välillä käydä kokeilemassa pohjaa, pitää jotenkin sen tasapainon varmaan yllä...tai jotain.
tuki on tarpeen heikkoina hetkinä, joskus.

Minua riipaisee etenkin tuo keskikohta - siinä oleva vastakohtaisuuskin joka tulee heläjää-sanan kauneudesta noiden muiden "kurjien"sanojen yhteydessä. Surullinen runo tämä - apea kuin apeasti alaspäin oksansa laskenut kuusi...ja ne pihkakyyneleet, ne eivät juokse, ovat vain. Surullisia nekin.

Liikuttava ja herkkä avunpyyntö! Kaikki me tarvitsemme tukipuita elämässämme!

Lopun kaksinkertainen väsymyksenilmaus vahvistaa alun sanoman. Tiivistä teksti.

Pihka kasvaa ruhjeen peitteeksi, kovaksi pahkaksi...väsynyttä.

Kauniista loppua kohti nouseva.

Karhea runo, mutta taitavaa sanailua.

pidin tämän nimestä.

Surullinen, mutta hyvin herkkä, koskettava ja kiehtova runokerronta. Nimestä pidän aivan erityisesti.

Tämä on hieno tekele missä ainut silmäänpistävä seikka on viimeinen säe. Se on kuin irrallaan muusta yhteydestä. On se vaan niin pienestä kiinni, sanajärjestys ja "saata" tuo väkisinkin mieleen minulle -40/50 luvun suomifilmin. Onko se sitten hyvä vai huono, onkin jo maku asia.