Valvoisitko nyt, kunuskallan uneksia?

Jännä fiilis syntyi tästä.
Huominen juoksee jo, ja lukijalle alkoi tulla kiire. Kuitenkin runon alku on niin totta ja kaukana kuroteltavissa, mutta runon sanoissa on hyvä lukijan levätä. Tällaisia tuli mieleeni.

Aih, koskettavaa ja herkkää textiä! Aivan ihana!

Ihana. Muuta en osaa sanoa. Menee suosikkeihin.

Tämä on todella kaunis runo, ihastuttava suorastaan.

Ihanan Syvältä ottava suosikeihini------->

Yksinkertaisella tavalla toteutettuna koskettavaa tekstiä tämä runo pitää sisällään, tietynlaista epävarmuuden ja unelmien hyviä ja huonoja puolia: elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, niin hyvässä kuin pahassa, voisi tiivistää lyhyeen tuon ajatuksen..
Pelottava kysymys herää, että uskaltaako vaiko eikö, Sitäpä voisi kysyä itseltään joka päivä, vastausta saamatta. Tai ehkä se jossain siellä häämöttää taivaanrannassa tai kenties siinä hetkessä rakkaan ihmisen seurassa.
Ehkä.

Niin särkyvä on ihminen, heikko ja hauras.
Tahtoisi käpertyä suojaavaan syliin vaan kuitenkin parasta olisi elää ja nauttia tästä hetkestä peloitta :)

Vallan rakastuin tähän ideaasi ja niihin sanoihin mitä olet tuohon kirjoittanut.
Pitkästä aikaa sain lukea taas jotain herkkää, joka sopii myös omille ajatuksille.

Ihan tässä takkuturkki herkistyy. Kauniisti rakentuu herkkä toive soljuvista sanoista. Kovin tuntee olonsa mitättömäksi tämä harmaaturkki..

Kaunis, harras pyyntö, tukemisesta ja jakamisesta ja läsnäolosta.

jännä tunnelma on tässä, pelosta ja epävarmuudesta, ei huomisen pelkoa luo jotenkin
kivan ristiriidan tähän, vai jäiskö silloin pelot.
eiliseen:) tosi kiehtova on runo ja upea!
runon nimi, minust turhan pitkä:)

Niin, aikaa emme pakoon pääse ja tässä se tulee esiin hyvin alistuneen, jopa anovan tehokkaasti. Toisen ja kolmannen säkeistön metaforat kohdallaan. Thumps Up!