lumi sataa hiljakseen
harmaantuvat hiukseni saavat valkoisen katteen
muiston nuoruuden
huulilleni hymyn
kannan kantamukseni kotiin
ravistan lumet vaatteiltani
tukastani
mutta en muistoistani vaikka koti on hiljainen
suorastaan huutaa ikävää
painaa kuin kivi sydäntäni
saa minut huutamaan ikävääni
itkemään yksinäisyyttäni
tyhjiä seiniäni
pieni lumihiutale pilkisti takistani
kaikkea en ollut ravistanut
istahdin lattialle
kissa kierähti syliini
nuollen naamaani
yhdessä istuimme ja katsoimme tuota ihmettä
pientä lumihiutaletta
joka antoi minulle muistoni
elämäni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
