minä hukun
myrskyäävään mereen
ruhjoudun kallioiden seinämiin
en huuda aalloissa apua
en seinämien tuskassa
ihoni ruhjeissa
vesi on armahtanut
tuskalta
kallio on viimeinen silaus
ruhjoutuneelle mielelle
pienen ihmisen sielulle
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Epätoivoa ja tuskaa, kipua....Mutta hyvin kaunis runo noista tunteista käsin...
Tuska huutaa näissä runoissa. Voimattomana, auttamaan kyvyttömänä, mutta täynnä myötätuntoa näitä luen. Voimia!
ps. Hienoja runoja
Kipeä. Koskettaa.
Jotenkin samaistun tähän helposti.
Kovin kipeästi koskettavaa.Tänään tuntuu siltä, että samaistun tähän runoosi.
Epätoivoa ja tuskaa, kipua....Mutta hyvin kaunis runo noista tunteista käsin...
Tuska huutaa näissä runoissa. Voimattomana, auttamaan kyvyttömänä, mutta täynnä myötätuntoa näitä luen. Voimia!
ps. Hienoja runoja
Kipeä. Koskettaa.
Jotenkin samaistun tähän helposti.
Kovin kipeästi koskettavaa.Tänään tuntuu siltä, että samaistun tähän runoosi.