jossain syvällä sielussani tiesin
melken viikon kulki pelko seuralaisenani
pelko menetyksen
kuolema kolkutti ovellani
hiljaa kuin ivaillen
älä yritä olla onnellinen
minä vihaan etiäisiä
jotka tunkeutuvat uniini
herättävät päiväunelmistani
palauttavat raakaan elämään
minä vihaan puhelinta
sen soittoääntä
hiljaista ääntä
joka toi viestin kuolemasta
enkä minä tunne tuota naista
joka katsoo tyhjillä silmillä keittiön kaappeja
suu ammollaan
kauhusta huutaen
Selite:
Rakkaan ystäväni muistolle syvästi surren
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
