Kerro heille

Runoilija Kauris

mies
Julkaistu:
78
Liittynyt: 14.11.2003
Viimeksi paikalla: 3.12.2023 11:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Runoissa voi unelmoida
Runoissa voi liioitella
Runoissa voi valehdella
Runoissa voi puhua totta
Parhaissa runoissa on sydän mukana


Pekka nukkui pois 5.12.2023 

Päätepysäkki

Surkaa minua hetki mutta sitten muistakaa minut sellaisena kuin olin.
Ja puhukaa minusta niin kuin puhuitte silloin ennen.
Puhukaa minusta ja käyttäkää nimeäni usein.
Niin minä elän eikä varjoni koskaan haalistu.
Pekan oma runo.


 
mitä kerrot lapsillesi jos päivästä toiseen
tyydyt ajamaan kotiin samaa reittiä
ja juomaan halvan viinisi
elämänkumppanina toimettomuus

mitä sanot heidän kysyessään
miksi silloin
lymysit syrjässä kun piti
nousta kotkan selkään

sanotko
ettet halunnut nähdä vaivaa
vai että pelkäsit etkä
rohjennut kuunnella julkeasti
kiihkeän veresi viettelystä

vaan tahdoit aina
käpertyä sovinnaisuuden viittaan

kerrotko että
mieluummin piileskelit
turvassa

etkä uskaltanut tuntea eläväsi

jos sitä nyt kadut
kerro se heille
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

vaikeaa se voi olla, tosin lapset taipuvat moneen
Lapsille on kerrottava totuus, kannattaa olla läsnä niin paljon kuin voi <3 
Tässä on aimo annos herätystä ja viisautta. Tykkään :) 
Runo herättää monenlaisia ajatuksia. Tää on niin totta - elämä pitää elää, elää niin että tuntuu. Jossakin tilanteessa taas, runon sanoissa voi olla ikäväkin sivumaku, groteski puolustelu. Jolla ihminen puolustelee moraalittomia tekoja - puhuen moraalin sijaan "sovinnaisuuden viittaan käpertymisestä" jne. Tosiasia on sellaisen puolustelun varjossa on tehty enemmänkin tekoja joita lapset häpeävät, jotka on katkaisseet ihmissuhteita, satuttaneet syvästi. Joskus toki myös ravisteltu harteilta tarpeettomiakin sovinnaisuuden viittoja. Sanat ovat voimakkaita välineitä moneen. Tämä vahvoja tunteita synnyttävä runo saa minut myös tarkastelemaan itseäni, syntyneitä tunteita ja niiden taustoja omassa elämässä. Pidän ja en pidä. Mutta hienosti kuvattu ja hyvin kirjoitettu!
Ehkä kaikkein tärkeintä ihmiselle on hyväksyä myös oma epätäydellisyys. Näihin ajatuksiin runostasi.
Tässä jotain sukulaisuutta Juha Wat Vainion Albatrossiin. Pidin runostasi ja sen puhuttelevasta sanomasta.
Oikein paljon onnea! Elä rohkeasti loppuun asti!
Nämä on niitä hetkiä, kun jokin kolahtaa ja vähän herättääkin. 
 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot