Aurinko sädehtii
aukealla taivaalla,
savannilla vihreät heinät
korkeina huojuvat.
Kosteutta ilmassa,
päällä aavikkohiekan
virtaa elämä,
vesi voimissaan.
Kadonneet
kuivuneet uomat,
hävinneet kuivakot
katkerat.
Rakkauden tuuli
puistattelee
latvuksia leipäpuun,
elämä uusi on alkanut.
Kiertyvät juuret
tiukemmin
multaan sykkivän savannin.
Pavunvarsissa kypsyvät
kukinnot kauneimmat.
Olen juurtunut sinuun
verisitein,
ja kasvan sinussa,
rakas Afrikkani.
Pidä kaulallani
ikuisesti,
se punainen helminauha.
Tuuli pudotti sen
sydämelleni,
sieluuni toi sinut, Afrikan.
Caramia,
miksi kuitenkin
leipäpuuni oksilla
kyynelehtivät
verenpunaiset helmet?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis minun Afrikkani - elokuvan näyttämien maisemien kuvaava runo, mikä antaa myös viitteen seudun raadollisemmasta puolesta.
Myöhäinen onnittelu syntymäpäivästäsi täältä myrskylyhdyn alta:)
Vahva ja hyvin kaunis runo! Mutta, paljon onnea SINULLE!
Tää on kuin loitsu hyvä sellainen.
Eittämättä runo maalaa silmien eteen upeaa kuvaa myös 'Minun Afrikkani' elokuvan maisemista.
Tämä on täynnä syvää tunnetta ja eläytymistä maan punaiseen multaan ja sen rakkaudenkaipuun itkuihin. *Kiitos
Aivan upea tunnelma! <3 Hassua, minulla on juuri afrikka-yöpaita päällä. :D
Kiehtova herkkä runo savannin tunnelmista.