Halusin kirjoittaa
tomusta, valosta
tunteista; vihasta, rakkaudesta.
Vaikenin,
hiljaisuus savannin
vei kielen,
tyhjensi kuivuneen mielen.
Maalasin elämääni,
piirsin sen kulun
savannin pintaan.
Raavin sen
runkoon leipäpuun,
solmin papujen silmuihin.
Työnsin tekoni
noihin sanoihin,
salaa, hiljaisuudessa taivalsin.
Kuten Afrikka,
on elämäni.
Kuivettuvat välillä uomani,
kyynelten virratessa
heinäni kuitenkin kukkivat,
auringossa kypsyy
rakkaus.
Syysviimojen koleuden lailla
tulee toivottomuus,
yöllinen kylmyys
tekee sinertäväksi
sieluni virran.
Afrikan lailla
nostan elämäni
uusiin tuuliin.
Uskon, toivon
ja rakkauden
kirjoitan sydänvereeni,
ja huomaan uuden
päivän savannille saapuneen.
Cera,
elämäni on kuin Afrikka.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
