Penkkirivistö
täyttyy monenlaisista ihmisistä.
Päät painuvat pyhäikössä.
Harras urkumusiikki
tuo sydämiin sielunrauhan.
Ylhäällä kattokaarissa
kukkivat maalatut köynnökset,
kynttiläkruunut loistavat.
Talvinen pimeys ei astu
läpi lyijylasimaalatun
holvi-ikkunan.
Silmien eteen avautuu
valtava alttaritaulu.
Opetuslapset soutavat,
vesi kuohuu, myrskyää,
Jeesus nostaa käden,
tyynnyttää tuulen,
pelastaa.
Tie, totuus, elämä.
Virret jatkuvat
pyhien sanojen jälkeen.
Rukoukset vaieten,
hiljaisuudessa kerrotaan.
Anovalle annetaan,
koputtavalle avataan.
Onko hänen luokse
kivinen tie?
"Tartu käteen Herran",
Hän kera enkelin johdattaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loistavin ikinä!
Hartaan kaunis ja juuri sellainen, jota arvostan paljon...tulee turvallinen ja lämpöinen olo jo pelkästään runoa lukemalla!
Tosi hieno runo, kuvaat niin hyvin, että luulen istuneeni itsekin penkissä!
Kyllä. :)
Hyvin kiihkoton kuvaus perinteisistä kirkonmenoista, tunnelma on kaunis ja rauhallinen.
Omat tunteet jäävät taka-alalle, kirjoittaja tuntuu olevan kuin "ulkopuolisena tarkkailijana" pohtien uskoa ja sen seremoniaa.