Console

Vaikertava tuuli
navakkana
kiertää ympärillä
tuon verestävän,
voimakkaan leipäpuun.
Suojaa varrellaan
aarrettaan juurillaan.
Kultaisna hehkuvat
hedelmät,
auringon kypsettämät.

Ja savannille
minä huusin pelkoni,
tiivistin tuskani
tuhansiksi pisaroiksi,
kristallinkirkkaiksi,
salamanvalkeiksi
tulisäröiksi.
Ja savannille
minä lauloin,
punoin tunteeni
punaiseen nauhaan,
hehkuvanpunaiseksi
liekkivirraksi
sen viritin.

Aurinkoon
kurkottivat kädet,
nuo osaltaan
lehdistä riisutut
rujot varret.

Kiedo,
kahlitse minut
tuohon
punaiseen helminauhaan.
Yhdistä,
sido sielumme yhteen,
olethan kotini, Afrikkani.
Tomussa, valossa
vihreydessä, kadossa
alati olemme,
rakas Afrikkani.

Kaarnastani
haavaumat
vuotavat verta hedelmilleni.
Puhalla,
juo mahlaani voitokseni,
olethan Afrikkani.

Console,
olet aurinko ihollani,
toivoni vuorten takana.