Seison kuilun partaalla,
puoliksi jo reunalla,
toinen jalkani ulkopuolella,
ilmassa, heiluu tuulessa.
Sana vaan ja putoan,
yksi pieni puhallus
ja leijun ilmassa
kuin musta höyhen, jossa veripisara.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Letittää Tuulen | Nimetön | 24.6.2015 | 12 | Runo |
| Letittää Tuulen | Nyt | 7.4.2015 | 12 | Runo |
| Letittää Tuulen | Sano se | 30.3.2015 | 21 | Runo |
| Letittää Tuulen | Tunne - järki | 10.1.2015 | 1 | Runo |
| Letittää Tuulen | Reunalla | 30.12.2014 | 9 | Runo |
| Letittää Tuulen | Nimetön | 23.12.2014 | 0 | Runo |
| Letittää Tuulen | Milloin | 20.12.2014 | 10 | Runo |
| Letittää Tuulen | Kuollut | 16.12.2014 | 7 | Runo |
| Letittää Tuulen | Joulu | 15.12.2014 | 3 | Runo |
| Letittää Tuulen | Vanha - Uusi rakkaus | 7.12.2014 | 0 | Runo |
Kommentit
Laitoit ajattelemaan Onnea uuteen vuoteen
Herkässä on ihmisen tasapaino, hyvä runo
Upea runo, Kiitos!
Uskaltaisiko arvostella , jos sitten putoaa ...no ei nää ole painavia sanoja , hyvin on kuvattu , verinen , höyhen
Vahva, jännittävä tunnelma.
herkkää
pidin todella paljon
Runosi tunnelma vangitsee lukijansa, saa pohtimaan elämän kulkua
todellakin, aika reunalla olet, onneksi et pudonnut, olisi monta hyvää runoa jäänyt kirjottamatta, hienoja vertauskuvia, tuo musta höyhen...kuulostaa psykologisesti jännältä
Upea