ja kliseet hermoromahduksen partaalle
Älä lue tätä runoa!
LOPETA! Nyt se alkaa:
Oli synkkä ja myrskyinen yö,
tuuli ulvoi ikävää,
sadepisarat kyyneleinä
vieri jokena kohti merta.
Taivaalla tähdet ja täysikuu,
myrskyn jälkeen kirkastuu,
vaan aallot vielä rajuina rantaan lyö
ja katseeni ahneesti huuliasi syö.
(Mainitsinko jo että kaiken yllä on tähtivyö?)
Olet aamuni kirkas ilo
kun taas hehkuu auringon kilo,
me vaellamme kotiin päin
käsi kädessä näin.
(ja sydämet laulavat, tanssivat, sykkivät bum bum bum
olen ikuisesti sun sun sun ja sä mun.)
Nyt sanoitta mä jään
kun kirjoitin runon tään.
Taitolaji on suoltaa Runoutta,
Lyriikka vaatii jo neroutta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut