Muistotilaisuudessasi huomasin
etten ole jaksanut kantaa muistoasi
sinne asti,
edes.
Toki vieritin kyyneleitä
ja nyyhkytinkin melko uskottavasti,
tiedän kuitenkin sinun nähneen kaiken
läpinäkyväksi.
Näin unta
jossa kevät kerää kaikki surut helmoihinsa,
pyyhkii sulaneet muistot kosteilta kaduilta
valuttaa viemäriaukkoihin,
rakkaudella, armotta.
Maaliskuun lopulla herään.
Olen kirjasto ilman kirjoja,
olen sanat
joita en sanotuksi saa,
koska sinä poltit kaikkien kirjojen kaikki sivut,
lauseet erityismerkkeineen roviolla
juuri ennen siltojen muuttumista tuhkaksi.
Saanko jo pyytää anteeksi
että olen tullut puhutuksi tyhjäksi
en enää osaa lukea, muistojakaan.
Selite:
Runo joka syntyi kun annettiin kirjoittaa runo joka sisältää sanat: "Olen kirjasto ilman kirjoja."
Huom! Runo ei ole päiväkirjamerkintä, ei edes omasta elämästä, se on vain eräs tarina jonka kerron runona.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut