Muistan kun olin 11-vuotias,
kouluni vieressä oli harvapuinen
metsä kalliokolla.
Välituntisin, opettajan valvovien
silmien herpaannuttua,
juoksimme kavereiden kanssa
kielloista välittämättä
maagiseen metsään
kuin kielletyn hedelmän
uteliaisuuden riivaamina.
Metsässä, alkukeväällä ja
loppulukuvuodesta, oli keski-ikäinen
miesporukka ringissä juomassa
kotipolttoista ja kaupan keskiolutta.
He olivat riutuneita, kuluneita
ja elämän koettelemia
laitapuolenkulkijoita.
He olivat ystävällisiä ja mukavia
meille poikasille,
jopa varottavia ja olemuksiltaan
opettavaisia kaikessa traagisessa
surumielisyydessään.
Monena päivänä välituntisin
kuuntelimme heidä juttujaan,
joista puoliakaan emme
silloin ymmärtäneetkään.
Muistan, kun yksi miehistä,
karun näköinen iso mies,
hieman jopa pelottavakin
mutta muuten mukava,
kaljupäinen, lukuunottamatta korvan
takaa puoleen käsivarteen saakka
laskeutuvaa hiusnippua,
kertoi että hän on jokunen
viikko aiemmin vapautunut vankilasta.
Hän kertoi, että hänellä ei
ole kotia, koska vaimo
jätti hänet ja vaihtoi
asunnosta lukot.
Tytärtäkään hän ei saa tavata, koska on
niin kelvoton renttuhulttio ja retkujuoppo.
Siksi hän juo viinaa päivät pitkät,
jotta kylmän kevätyön tullessa
hän pysyisi lämpimänä.
Tunsin surullisuutta miehen puolesta
miestä kohtaan,
vaikka elämästä en juurikaan
mitään vielä tiennyt.
Silti hänen surullisesta ja surkeasta
elämän kohtalosta huolimatta
hän lohdutti vierellään istuvaa ystäväänsä,
jonka äiti oli kuollut edellisenä päivänä.
Seuraavalla välitunnilla kun
menimme taas maagiseen metsään
tapaamaan tätä Surullisten
Miesten Seuruetta, tämä
kaljupäinen mutta korvan takaa
pitkähiuksinen mies kysyi nimeäni.
Vastasin hänelle että; "Jori",
jolloin mies huudahti; JORI!?
Jori on juopon nimi."
Silloin 11-vuotiaana luulin,
että minustakin tulee juoppo,
surullinen juoppo juomassa
maagisessa metsässä.
20 vuotta myöhemmin ja
muutama päivä sitten,
kulkiessani kadulla vastaani tuli
yli 60-vuotias riutunut ja rähjääntynyt
alkoholin turvottama mies.
Hän alkoi jutella kanssani
niitä näitä ja sitä sun tätä,
enemmänkin sitä ja näitä.
Mies kysyi nimeäni,
johon vastattuani hän huudahtaa;
"JORI!? Jori on juopon nimi."
Hymyilin miehelle ja ajattelin,
että jos minusta olisi tullut juoppo,
niin olisinko yhtä sitkeä ja kestävä
kuin tämä mies, jonka korvan
takaa kasvaa pitkä hiusnippu?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi