Mukana matkallani

Joskus varmaan jokainen
joutuu tekemään päätöksen,
tietäen että tulee katumaan sitä,
vaikka sillä hetkellä
se on sekä hyvässä että pahassa
ainoa oikea ratkaisu.

Sen tiedän, että kyllä minultakin
rakkautta ja intohimoa löytyy,
lämpöä ja kauniita sanoja
ja latausta vällyjen väliin,
niinkin paljon että toisessa luvussa,
toisena aikakautena hukuttaisin sinut niihin,
ja vain sinut.

Nyt sieluni on kuitenkin niin levoton
kuin karhu talviunien jälkeen
kevään astuessa pitkän ja pimeän
kylmän talven takaa,
tai kuin kotka, joka liitää vapauden palo
siivissään halki villien erämaiden.

Siksi en voi nyt pysähtyä,
koska jo tavatessamme
olen ollut matkalla mielessäni
ja tämän matkan minun
tarvitsee tehdä yksin.

Olin sitten missä vain,
maailmankolkan toisella puolen,
aavikolla tai sademetsässä,
kaupunkien neonvaloissa,
valtameren rannalla
tai kuuman lähteen äärellä
taivaisiin kipuavan vuoren vierellä.

Siellä näen tähdet ja kuun
ja niitä katsellen sinua ajattelen,
siellä olet muistoissani
ja mielessäni sekä
hymynä poskipäilläni.