Elämän kova koulu

Surullisia, ja jopa naurettavia
nämä Elämän kovaa koulua käyneet,
nämä siltojen sankarit ja
nistiluolien karut valtiaat.

Voi voi, kun elämä potkii
ja yhteiskunta kusettaa,
kukaan ei ymmärrä
eikä apuakaan ikinä saa.

Ei kaikesta muita voi syyttää,
ei vaikka kuinka äiti joi
ja isä aina löi.

Päivät pitkät pelkkää
säätämistä ja kääntämistä,
euro sieltä, toinen tuolta,
ikuista kroonista pummaamista
ja lisää selittelyä ja venkslaamista.

Nyrkillä nassuun ja monoa kylkeen,
jokainen omalla tavallaan ja tyylillään,
siinäpä sitä kerrakseen
tunteiden käsittelemistä.

Itsepä dokasit, itsepä mokasit,
lopeta lässytys ja katso peiliin,
suorista selkäsi vaikka niskasta repien,
sinä Elämän kova koululainen.