Jos tietää pieni voisi mitä aikuisuus tullessaan toisi.
Jäisikö lapsuuden leikit suloiset nuo heleät riemunsa.
Tekisiköhän toisin kulkien vain tietäen hiljaa tuon ohitse.
Ottaisikohan nöyränä vastaan annetut ilonsa kuin surunsakin.
Jättäisiköhän hänelle tarkoitetun elämättä.
Tarkoituksien salaisuus jäisi lopulta silloinkin niin löytämättä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Aaltonen | Sanoja Lauseeksi | 29.12.2012 | 1 | Runo |
| Aaltonen | Keveää ja raskasta | 6.6.2011 | 10 | Runo |
| Aaltonen | Unestaan jo heräilevää | 13.4.2010 | 0 | Runo |
| Aaltonen | Uinuva silmu | 9.3.2010 | 1 | Runo |
| Aaltonen | Kaikki ajallaan | 11.2.2010 | 7 | Runo |
| Aaltonen | Hetkiä | 19.1.2010 | 1 | Runo |
| Aaltonen | Rauhaa | 13.12.2009 | 13 | Runo |
| Aaltonen | Ei suuntaan eikä toiseen.. | 21.11.2009 | 2 | Runo |
| Aaltonen | Kyllä minä vielä sinulle tanssin | 9.11.2009 | 17 | Runo |
| Aaltonen | Kotiranta | 25.10.2009 | 9 | Runo |
Kommentit
Syvällinen,koskettava,upea runo.Pidän paljon.
Mielenkiintoinen runo. Yksityiskohdat jäivät mietityttämään.
Monien vaiheiden kautta kasvetaan aikuisuuteen.
Tämä runo pani miettimään. Mihinkähän lapset ilot, aitous, pelottomuus, luottamus toisiin ihmisiin ja huomiseen päivään ja kyky elää kuluvaa hetkeä katovat matkan varrella?
Resupekan kysymykseen yhdyn.
Luen kirjaa "Enkeleitä hiuksissani" ja sen mukaan kaikki lapset näkevät enkeleitä mutta useimmat meistä kadottavat tuon kyvyn kun vanhenemme -siinä vaiheessa kun aikuiset alkavat kertomaan siitä mikä on totta ja mikä mielikuvitusta.
Runosi laittaa pohtimaan suuria asioita. Se on herkkyydessään äärettömän kaunis.
Luulen, että on hyvä ettei kaikkea tiedä etukäteen...pikku hiljaa oppii kestämään suruja, mutta jos kaikki tietäisi valmiiksi kerralla, ne voisivat lannistaa...hyvä runo