Valkoiset huoneet
vieraita kasvoja
pelkoa tuoneet
muuttaneet arvoja.
Pyörien kolke
kauhua jäytävää
kurkussa polte
kaikuvaa käytävää.
Pussi naulassa
kirkkaita valoja
veitsi kurkussa
verisiä paloja.
Hoitavat kädet
haihtuva pimeys
auringon näet
palautuu vireys
Astian kalinaa
saisiko jo ruokaa
sänkyjen narinaa
yksinäinen huokaa.
Nouseva aamunkoi
yöllinen uni
elämänuskoa toi
kotiin kiire tuli.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Riipaisee syvältä tämä upea runosi.
Hyvinkin realistinen kuvaus sairaalamaailmasta, jonka ponsi nousee toivoa herättävästi loppua kohti *Kiitos
Todellisia hetkiä, tuttuja tunteita, runoissasi on selkeä sävel joita rytmitellen lukee:)
Tykkäsin. :-)
Koskettava riipaiseva kuvaus sairaalamaailmasta.
hienoja tilannekuvauksia jotka sopivat yhteen yllättävästi pidin runosta paljon
Hyvä kuvaus, pidän
Tämä runo hyvin elävästi ja taitavasti kirjoitettu runo vakavasta aiheesta. Loppu kaunis ja toiveikas.