Sinut mielessäni kuvittelen,
kun yhtäkkiä äänesi kuulen.
Hitaasti silmäni avaan
ja sinut kaukana nähdä saan.
Muistan kasvosi,
muistan hymysi.
Tulet lähemmäksi,
kuiskaan nimeäsi.
Kosketan hiuksiasi,
kun pääsen vierellesi.
Tuoksut niin hyvälle,
että painaudun lähelle.
Maistan suudelmat,
joilla sanot, että rakastat.
Jos tämä totta olisi,
ei mitään varmaan puuttuisi.
Selite:
Mitähän tässäkin oon ajatellu, tuntuu musta niin kliseiseltä tää... vai? :) (06.08.02)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on aika söpö<3
tässä heijastui liiaksi omakohtaisia kokemuksia:(.. tuli melekein tippa linssiin.. huom; Melekein.
silti, tämä sai herkistymmään. jos tuon runon jäläkeen vielä joku jaksaa ihmetellä miksi ihmiset sairastuu psykkoosiin, on syytä lukia runo uurestaan ja miettiä mielikuvituksen tuomaa hyvän olon tunnetta.
Sivut